Sateenkaaren alla

Jo kolmas päivä peräkkäin
kun täällä sataa näin
eikös olekin lohduttavaa
sinä sanoit, ja huokasit taas
ehkä olisi mentävä nyt
sinä mietit
ja minä olin niin kuin jo olisit lähtenyt
allapäin

Jäimme siihen iltaan tummenevaan
kun harmaana loisti maa
ja kaikki muuttui hiljaa
kaikki muuttui mustaksi taas
ja sinä kerroit lapsuuden öistä
kuinka pelkäsit jäädä yksin
ja kuinka samalta joskus tuntuu
vieläkin

Ja me kuljimme saman
sateenkaaren alla
samalla tasalla molemmat
jotain etsien
ja me kuljimme saman
sateenkaaren alla
samalla tasalla särkyneinä
toisiamme kaivaten

Hiljaisen aseman hiljainen aamu
ja usvan peittämä maa
katson kun nouset junaan
tämä vanha tarina taas
ja jotain on jäänyt taakse
jotain minkä toivoo
vielä löytävänsä

Ja me kuljimme saman
sateenkaaren alla
samalla tasalla molemmat
jotain etsien
ja me kuljimme saman
sateenkaaren alla
samalla tasalla särkyneinä
toisiamme kaivaten